Joogaava lappilainen

Niin minusta sitten tuli kerta heitolla joogaava lappilainen. Takana on nyt neljä pitkää ja tapahtumarikasta päivää Kilpisjärvellä. Tunnelma on pysähtynyt ja nuhainen, mutta täällä sitä vihdoin ollaan!



Retki polkaistiin ryminällä käyntiin koko sakin voimin. Saapuessa Kilpisjärvelle pitkän ajomatkan päätteeksi, minulla oli jäätävä päänsärky. Nakkasin kamat käsistäni auton katolle ja lähdin etsimään lääkettä. Siihenhän ne puhelimet ja avaimet sitten jäivät, kunnes auto jatkoi matkaa kauppaan ja tavarat sen mukana.

Vahinko huomattiin vasta illalla, kun olin päivän etsinyt mystisesti kadonneista esineitäni. Tavarat löytyivät tiukan pohdiskelun jälkeen parin kilometrin päästä kämpiltä. Uusi iPhoneni ei tällistä säröittä selvinnyt mutta minulla kävi tuuri, että puhelin vielä ylipäätänsä toimii. Lähimmälle DNA kaupalle matkaa nimittäin kertyy useampi sata kilometriä.

Toinen melkein yhtä edullinen ja onnekas kohellus sattui lapsilla, kun Alviina leikitti pikkusiskoaan sängyssä. Leikin lomassa silmälasien toinen sanka katkesi ja nyt on lapsi ilman laseja. Vielä en ole kerennyt tarkistamaan faktoja, mutta villi veikkaukseni on, että myös tähän erikoisliikkeeseen matkaa kertyy samat sadat kilometrit.

Näiden sattumien lisäksi, joka päivä tapahtuu jännittäviä asioita ensimmäistä kertaa. Jännittävää oli jopa se arkinen Lapin puikuloiden kuoriminen, eri veitsellä kuin yleensä. Ensimmäisinä aamuina matkalla hoitoon, on meitä ihastuttanut tienvarressa iloisesti pomppivat vauvaporot sekä lumiset jylhät tunturit.

Kämpälle on kotiuduttu ja suurin osa tavaroista on purettu. Ainakin ne jota eniten tarvitsee. Paikat on vielä hujan hajan, mutta järjestellään kun joudetaan. Eka arkiruoka väännetty ja eka kauppareissu suoritettu. Kaupassa Alviina törmäsikin jo tuttuihin ja tarhakaveri äiteineen moikkasi meitä! Kuinka siistiä! 

Eka kokonainen tarhapäivä tytöillä on jo takana. Myös ensimmäiselle saikulle ollaan jo keretty jäämään, kun pohjoisen flunssa yllätti. Arki tuntuu vielä vähän hassulta mutta eiköhän se siitä, kun päiviä kuluu ja kokemusta karttuu. Toisena aamuna oli tiukka paikka, kun poikakaveri lähti takaisin Ouluun. Harvoin näin koskettavia heippoja ollaan jouduttu sanomaan, vaikka elämä on ennenkin vienyt hetkittäin erilleen. Tällä kertaa ei kyyneliltä vältytty. 

Niin ne jäimme tyttöjen kanssa ihmettelemään tänne tuntureiden keskelle luonnon heräämistä talven jäljiltä. Päivät on olleet kauniita, aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja lumet ja jäät sulaa kohinalla. Myös nenät valuvat vähintään yhtä vuolaasti, mutta onneksi äiti muisti pakata kotoa myös lääkkeitä mukaan. Linnut laulavat ja muutama hyttynenkin eksyi pihaan tervehtimään tulokkaita. Tällä hetkellä kaikki on siis hyvin, palataan asiaan kun saadaan tämä flunssa hellittämään!

Auringon paistetta jokaisen päivään, 
Niina

Kommentit

  1. Matkailu avartaa2. kesäkuuta 2021 klo 22.20

    Sattuu ja tapahtuu! Liekö Tromssassa lähin silmälasiliike? Pikaista paranemista <3

    VastaaPoista
  2. Niina Susanna10. kesäkuuta 2021 klo 13.10

    Saattaa muuten olla, sitä kun ei vielä osaa aina näitä asioita ajatella laatikon, tai tässä tapauksessa, rajojen ulkopuolelta! 😍👍

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät Kilpisjärvellä 🌞

Kuva
Ihana kamala pilkkiviikonloppu on nyt nähty ja koettu täysin rinnoin. Hetkessä koko Kilpisjärven kylä oli täynnä elämää, ruokaa ja musiikkia. Vähintään yhtä nopeasti kaikki oli kuitenkin ohi jo sunnuntai iltana ja kylänraitti jälleen hiljainen. Vaikka tätä eriskummallista retkeä on nyt takana jo kokonainen vuosi täällä Lapissa, oli Vain kaksi kalaa -tapahtuma ensimmäinen laatuaan. Viime keväänä kun Kilpisjärvelle saavuimme,  oli tapahtuma peruttu toistamiseen ja myös pääsiäisen aikaan olivat rajat vielä Norjaan kiinni.   Tämä aiheutti sen, että koko ensimmäinen kevät oli epätavallisen rauhallinen, kun Norjasta ei tullut turisteja talvea viettämään ja kelkkailemaan Kilpisjärvelle. Ensimmäinen vuosi Kilpisjärvellä oli siis meille hieman poikkeuksellinen kokemus. Nyt kun rajavalvonta on hellittänyt, voisi nopeasti kuvitella, että meno alkaa pikkuhiljaa normalisoitua myös tällä rajan tuntumassa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ainut varma on muutos. Muutos entiseen ja epävarmuus...
Lue lisää

Puolivälissä matkaa, mutta minne?

Kuva
Reilu puolisen vuotta sitten pakkailin Hannuksessa tavaroita pahvilaatikoihin jännittynein mielin. Tungin vaatteita laatikoihin vain purkaakseen ne hetken päästä uudelleen ja todetakseni, että ainoastaan puolet oli lopulta tarpeellista. Tätä hulvatonta urakkaa jatkui monta viikkoa ja aina toukokuun lopuille saakka, kunnes käänsimme tyttöjen kanssa Volkswagenin keulan kohti pohjoista. Reissua edelsi edellämainitun urakan lisäksi hyppy toiseenkin tuntemattomaan. Kun päätös Lappiin muutosta vuodenvaihteessa tehtiin, alkoi ajatus oman blogin perustamisesta muhia. Asia vaati aluksi kuitenkin paljon kypsyttelyä ja pohdintaa siitä, miksi ja miten blogia tulisi kirjoittaa ja kenelle? Aivan yksiselitteistä vastausta en asioille koskaan saanut. Alusta asti oli kuitenkin selvää se, että blogin kirjoittaminen olisi järkevää tässä hullunkurisessa elämänvaiheessa, ihan jo oman mielenterveyden vuoksi. Täällä ruudun takana kun sattuu vaikuttamaan aika sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kaveri. Henkil...
Lue lisää

Helmikuu vaihtui ja helmiäispilvet katosivat

Kuva
Elämä vuodenvaihteen jälkeen on ollut vauhdikasta Kilpisjärvellä. Arki käsivarressa rullailee ja viikot vierivät niin, ettei perässä meinaa pysyä. Nuoremman tytön voimakas kahden vuoden uhma kuitenkin pitää rutiinit arvossa ja jalat maassa meillä kaikilla. Tammikuun lopulla monta hienoa asiaa on tullut päätökseen, kun poikaystävä sai oman rakennusprojektinsa valmiiksi samoihin aikoihin, kun minä valmistuin taloushallinnon opinnoistani. Tämä projekti ei kuitenkaan ollut mikä tahansa projekti, vaan itse asiassa syy miksi tänne pohjoiseen ylipäätänsä muutettiin. Vaikka töitä osaavalle ja ammattitaitoiselle timpurille lisää löytyikin nopeasti, oli projektin loppuun saattamisessa haikea tunnelma. Tuntui hetken siltä, kuin työmme täällä pohjoisessa olisi nyt tehty ja olisi aika palata kotiin Ouluun. Onneksi niin ei kuitenkaan ole, myös minun onnistuttua työllistämään itseni opiskelun jälkeen harjoittelu yritykseen. Töiden lisäksi myös uusille harrastuksille on löytynyt tilaa uudesta arjesta....
Lue lisää