Joogaavat lappilaiset

Tänään keskiviikkona 10.6.2021 on minun, tyttöjen sekä Unnan 10. päivä Kilpisjärvellä. Kymmeneen ensimmäiseen päiväämme on mahtunut paljon tunteita laidasta laitaan. On ollut iloa ja ihmetystä, riemun kiljahduksia ja uutuuden huumaa. Lisäksi on ollut paljon ikävää ja harmistusta muutosta ja sen tuomasta elämänmuutoksesta. Whatsupp on laulanut langat kuumana aamua iltaa, kun ystäville ja perheenjäsenille on soiteltu kuulumisia ja tilannekatsausta voinnista.


Tämä 10. päivä olikin sitten jo kaivattu, hieman erilainen päivä Kilpisjärvellä. Tänään nimittäin pääsimme tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa kyläilemään paikallisten asukkaiden luona ja samalla pesemään koneellisen pyykkiä. (hahha) Harvoin sitä tutustuu uusiin ihmisiin uudella paikkakunnalla ja ensimmäisellä kerralla vie likapyykit mukanaan kahvikutsuille! 

Kutsut sujuivat kuitenkin erittäin rattoisasti ja aikaa vierähti niin, että lapset söivät lopulta iltapalaksi keksiä ja pullaa. Pyykitkin tuli pestyä, eikä siinä lopen ollut mitään ihmeellistä. Täällä asiat ja ihmiset tuntuvat olevan leppoisia, mukavia, mutkattomia ja yksinkertaisia. Ihmiset kuitenkin niitä vähemmän yksinkertaisia ja asiat enemmän mutkaisia, kuten postilähetyksen saaminen Nesteeltä, sen omituisten aukioloaikojen puitteissa. 

Arki on asettunut jotakuinkin uomiinsa ja lapset tottuneet uuteen rytmiin hyvin. Olivian, pienemmän sisaruksen turbulenssikin tuntuu tasaantuneen, kun päiväkodissa syötetään, juotetaan, nukutetaan, liekitetään ja ulkoilutetaan lapsia selvästi paremmin kuin kotona. Äitikin on lopulta päässyt asettumaan uuteen opiskeluympäristöönsä. Alun sairastelun, sekä sekavan ja sotkuisen kämpän keskellä, opiskelut tuntuivat aluksi mahdottomalta tehtävältä tällaiselle siivousintoilijalle. Ulkoinen kaaos sai myös aikaan valtavan sisäisen sotkun.

Lopulta kuitenkin myös sisäinen rauha löytyi, kun tartuin rohkeasti vajasta löytyneeseen ruostuneeseen sahaan ja kirveeseen. Näiden kahden lisäksi löysin vajasta paneelin pätkiä, lautaa, ruosteisia nauloja, rimaa sekä lukuisia muita jonninjoutavia tarvikkeita. Näillä sain varastohuoneeseen rakennettua kipeästi tarvittuja vaatehyllyjä. Joka aamuinen, kahden lapsen vaatteiden penkominen kestokasseista on nyt historiaa ja epätasaisilla, tikkuisilla ja vinksahtaneilla hyllyillä komeilee korkeat pinkat kauniita vaatteita!


Hengarisäilytys komerosta tosin vielä puuttuu, mutta siihen ei taidot, hermot tai mielikuvitus enää riittänyt. Voihan se olla, että tekele ei puusepän hyväksyntää saa, mutta mitenkäs se sanonta suutarin lapsesta tai timpurin tyttöystävästä taas menikään? Tällä hetkellä kaikki on siis Muotkajärven rannalla hyvin ja poikaystävänkin saapumisen voi laskea jo yhden käden sormilla. 

Kohta on viikonloppu ja Kilpisjärvikin alkaa heräillä talviunilta. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus käydä katsomassa jokin uusi luontopolku sekä vierailla paikallisessa luontokeskuksessa lasten kanssa. 

Auringon paistetta ja pilvien pilkettä jokaisen viikkoon,
Niina
 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät Kilpisjärvellä 🌞

Puolivälissä matkaa, mutta minne?

Helmikuu vaihtui ja helmiäispilvet katosivat