Kuukautiset kuulumiset!

Hurraa! Tällä viikolla tuli kuluneeksi kuukausi uudessa ympäristössä täällä tunturien keskellä, ja olo on vieläki kuin vasta rakastuneella. Viime viikkojen aikana on tapahtunut jälleen paljon asioita ensimmäistä kertaa. Terveenä ollaan pysytty ja arki rullailee omalla painollaan eteenpäin. Vielä kun saadaan tuo poikaystävä pois jaloista pyörimästä ja työmaalle, niin alkaa elämä muistuttaa vanhaa normaalia.

Viimeviikolla poikaystävä kävi yhden yön kalareissulla ja toi kotiin komean saaliin siikaa. Seuraavana päivänä hänen ystävänsä palasi omaltaan ja toi meille lisäksi pussillisen tuoretta rautua. Voi sitä kalan ja sotkun määrää, mutta siitäkin lopulta selvittiin.

Siian fileointio osoittautui hieman haastavammaksi, useiden ruotojen vuoksi. Rautu onneksi oli helpompi käsiteltävä. Tähän väliin haluan todeta, että jo ensimmäisen kuukauden aikana olemme saaneet nauttia Lapin vieraanvaraisuudesta sekä mutkattomasta kanssakäymisestä ihmisten kanssa. Kuvassa alhalla lounaaksi pannulla paistettua rautua, kyllä maistui salaatin kanssa. 

Täytyy myöntää, että aikaisemmassa elämässä en kalaa ole juuri kotona käsitellyt. Mitä nyt valmiita lohifileitä leikellyt ja nyppinyt ruotoja keittoa varten. Perheeni onneksi minulla oli kuitenkin työkokemusta menneiltä vuosilta Oululaisesta kalaravintolasta nimeltä Vihiluodon Kala. 

Ravintolan yhteydessä oli myös kalatiski. Sunnuntaisin jalostamon ollessa kiinni, leikkasimme asiakkaille fileitä tarvittaessa itse. Tätä varten saimme käydä erityisen kalankäsittelykoulutuksen. Kulutuksessa opimme käsittelemään kaloja ja näiden oppien varassa sitä touhutaan vieläkin. 

Yksi aikaisemmin itselleni asettamista tavoitteita tälle vuodelle, olikin juuri kalan perkauksen opettelu. Muita tavoitteita oli Saanalle kiipeäminen, telttailu, kuntoilun ja joogan jatkaminen siitä mihin Hannuksessa jäin, sekä käsilläseisonnan haltuunotto. Lisäksi haaveena olisi Pohjois-Norjaan tutustuminen ja Lofooteilla vierailu, sekä lasten kanssa ulkoilu ja retkeily noin yleisesti.

Näitä viimeisenä mainittuja olemmekin jo päässeet harrastamaan ensimmäisen kuukauden aikana viikottain. Nyt juhannuksen jälkeen, lähilaavut kylän tuntumassa alkavat kuitenkin olla jo meille turhankin tuttuja. Tulevaksi viikonlopuksi olisikin tarkoitus etsiä jokin uusi reitti lasten kanssa. 

Olivia on totutellut lyhyillä retkillä kantorinkkaan ja matkanteko sujuu jo kohtalaisesti, päivästä riippuen. Alviina on puolestaan löytänyt itsestään aivan uusia puolia täällä luonnon helmassa. Reissu on vaikuttanut jo tulevaisuuden suunnitelmiinkin ja isona hän aikoo tulla eläinten ja luonnon suojelijaksi, sekä tutkia historiaa ja dinosauruksen luita. Pahasti kuuostaa siltä, että vanhemman tytön tulevaisuuden suunnitelmat ovat yhtä johonmukaisia ja järkeviä, kuin äidillä oli vielä kolmenkympin kynnyksellä.

Nyt heinäkuussa on minulla ja tytöillä parisen viikkoa lomaa. Harmillisesti poikaystävällä alkavat työt samaan aikaan. Yhteistä lomaa ei siis tänäkään vuonna vietetä, mutta koitetaan ottaa viikonlopuista ilo irti. Pyykkiongelmaankin löytyi lopulta ratkaisu, kun hotellillta löytyi siisti asiakaskone. Pyykkiä saa pestä viiden euron kertamaksulla ja mukaan tulevat pesuaineet. Tähän asti pyykkiä on kertynyt vajaa koneellinen viikossa, ja näinollen kustannus pysyy kohtuullisena myös kuukausitasolla. 

Suurimmat muutokset elämässä ovat kuitenkin tapahtuneet tällä kertaa ehkä Olivialla. Pienempi neitokainen on siirtynyt nukkumaan retkisängystä (kotona Hannuksessa oli vielä pinnasängyssä) kerrossängyn alaosaan ja opetellut onnistuneesti käymään potalla. Voi sitä riemun määrää, kun pottaan vahingossa saadaan tuotteita aikaiseksi! Olemme myös tutustuneet uusiin ihmisiin ja saaneet ihania uusia ystäviä, niin äiti kuin lapsetkin. 

Tällä viikolla Alviina kiikutti hoitoon paperilapuilla äidin puhelinnumeroita. Ensimmäisestä viikosta asti ovat lapset kyselleet milloin meille pääsee kylään. vihdoin koti alkaa olla siinä kunnossa, että tänne mahtuu ja kehtaa jonkun kutsua kylään. Nyt jännityksellä odotamme, mitä sieltä kuuluu vai kuuluuko mitään.

Ensiviikolla olisi myös Olivian 2-vuotis syntymäpäivät. Nähtäväksi jää millaisissa merkeissä niitä keksitään viettä, kun loppuviikoksi ja ensiviikolle Pekka vihdoin lupasi lämpimämpää säätä myös tänne käsivarteen. Jes! 

Lopuksi voimme vielä todeta, että enää ei tarvitse sääskiä etsimällä etsiä. Ne kyllä löytävät sinut, kun edes uskallat ajatella talosta poistumista. Muutoin aurinko paistaa ja sää on kuin morsian.

Sääskien ininää ja mäkäräisten mäiskettä jokaisen päivään,

Niina