Piipahdus Norjan puolella

Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessani lupailin, aion nyt kertoa teille kuinka juhannusta vietettiin Kilpisjärvellä! Sää oli juhannuksena hieman epävakaa. Välillä paistoi, välillä satoi, mutta pääosin keli oli kuitenkin kuivan pilvinen. Oikealla vaatetuksella pystyimme kuitenkin grillailemaan ja ulkoilemaan koko juhannuksen, eivätkä edes sääsket meitä siinä estäneet.

Juhannusta edeltävänä torstaina saimme ihania vieraita aina Kalajoelta asti, kun Alviinan kummitäti puolisoineen matkusti Kilpisjärvelle asuntoautolla. Juhannusta vietettiin tänäkin vuonna kaikin puolin lasten ehdoilla. Pidemmät patikointireissut ja Saanan valloitus jäivät seuraavaan kertaan. Onneksi Kilpisjärvellä on kuitenkin ihanteelliset olosuhteet retkeillä kevyesti, myös aivan kylän tuntumassa.

Muutama erityisen helposti saavutettava kohde Kilpisjärvellä on Saanan uusi kota (aivan tunturin juurella, jonne lähtee polku Mallan parkkipaikalta) sekä Tsahkaljärven putous ja laavu (reitti lähtee luontokeskuksen parkkipaikalta). Juhannuksen aikana vierailimme molemmissa paikoissa vieraden kanssa ja aika kului kuin siivillä. Päivät retkeiltiin ja illat grillattiin ja herkuteltiin kotosalla, nauttien hyvästä seurasta.

Yllä olevat kuvat ovet Tsahkaljärven reitiltä. Alla olevissa kuvissa näkyy maisemia Saana-tunturille nouseva reitin varrelta, jossa aikaisemmin mainitsemani uusi kota sijaitsee. Molemmat reitit ovat erittäin helppokulkuisia ja hoidettua reittejä, jonne pääsee vaikka lasten vaunujen kanssa. Tosin Saanalle on välillä aika jyrkkää nousua ja juuri ennen kotaa yhdet portaat.

Juhannuksen ruokailista olikin näin jälkeenpäin ajateltuna aika vaikuttava kattaus paikallisia herkkuja. Juhannuksena pöytään katettiin mm poronkäristystä ja muusia, poron ulkofilettä grillistä, paisettua siikaa uusilla potuilla, sekä savustettua siikaa ja rautua.

Kaikki kalat ja lihat olivat lähiruokaa parhaimmillaan ja siika jopa itse pyydettyä. Alkoholia ei tullut juuri nautittua, kun tekemistä riitti aamusta iltaan. Päivän touhujen jälkeen olimme kaikki yleensä niin väsyneitä että iltapalan jälkeen pelasimme ehkä lautapelin jos toisen ja sen jälkeen vetäydyimme unten maille.

Paikallisen retkeilyn lisäksi otimme perjantaiaamuna äkkilähdön Norjaan. Äkkilähdön siksi, että kyseistä reissua ei oltu juhannukseksi suunniteltu etukäteen.

Ajatus päiväretkestä Norjaan jäämeren rannalle heräsi kuitenkin aamupalalla. Niimpä tartuinme tuumasta toimeen ja aloimme pikaisesti selvittää mitä pääsy Norjaan vaatisi. Koska olimme kaikki niin sanotulta vihreältä alueelta Suomesta, totesimme ettei rajanylitys olisi mahdoton tehtävä, jos vain pystymme todistamaan henkilöllisyytemme sekä asuinpaikkaamme viranomaisille.

Niimpä päätimme lähteä kokeilemaan kuinka rajan ylitys käytönnässä sujuu. Tunnelma oli hieman jännitttynyt kun rajaa lähestyttiin. Henkilökohtaisten todistusten lisäksi Norjan viranomaiset vaativat rekisteröitymistä vieraaksi maahan saavuttaessa ja selvitystä matkasta. Kun rekisteröityminen saatiin tehtyä (kannattaa ehdottomasti hoitaa etukäteen netissä) oli jäljellä enää korona-testi. Puikkoa nokkaan ja negatiivisen tuloksen saatuamme saimme jatkaa matkaa. 

Kilpisjärveltä, Norjan upeisiin vuonomaisemiin on matkaa vain 50km. Tänä lyhyenä aikana maisemat kuitenkin muuttuvat karuista kivisistä tuntureista, jylhiksi vesiputouksiksi vuonoilla. Myös ilmasto oli Norjan puolella selvästi kosteampi, mitä lähemmäs merta saavuttiin. Vaikka kyseessä olikin vain pikainen piipahdus, pelkästään jo huikean kaunis vuoristotie Kilpisjärveltä jäämerelle on vesiputouksineen itsessään kokemus ja vaivan väärti.

Onnekseni Alviinan kummitäti ja hyvä ystäväni Hanna-Maria on myös taitava valokuvaaja. Tässä kirjoituksessa saattekin nauttia hänen ottamistaan upeista valokuvista heidän vierailunsa aikana. Lisää ihania vieraita odotellessa, voinkin vain haaveilla seuraavasta Norjan reissusta. Tänään nimittäin kuulin, että ruuhkat Kilpisjärven rajanylityspaikalla ovat kasvaneet paikoin jopa 10 tunnin mittaisiksi. 

Eli ainakaan päiväreissuja ole ihan heti tiedossa lisää, mutta eikähän sitä nähtävää vielä riitä myös rajan tällä puolen. Nimittäin Saana-tunturi on vielä valloittamatta, retki kolemen valtakunnan rajapyykille Malla-laivalla tekemättä ja koko Mallan luonnonpuisto kokematta.

Hikisiä terveisiä helteisestä Lapista,

Niina