Ensimmäinen vuosi kaikkein kallein?

Ensimmäisten kuukausien Kilpisjärvellä asumisen jälkeen huomaan, en vain tekeväni mutta myös tarvitsevani paljon erilaisia asioita ensimmäistä kertaa. Vaikka elämä täällä on monellakin tapaa yksinkertaisempaa, kuin elämä vanhassa kotikaupungissani Oulussa, liittyy asumiseen ja luonnossa liikkumiseen Lapissa paljon erityispiirteitä
. 


Vaikka meistä ei mitään varsinaisia ulkona nukkujia tai vaeltajia ole ainakaan ensimmäisien kuukausien aikana tullut, on perheeseen hankittu uusi teltta. Teltasta on toki ollut puhetta aikaisemminkin. Nyt kuitenkin saimme vihdoin hankittua teltan, johon mahtuu vaivatta koko perhe nukkumaan tulevilla retkillä. Enää puuttuvat vain ne yhteiset retket. Tällä hetkellä, teltta toimittaa pihalla leikki-ja vierashuoneen virkaa.



Jotta retkeilystä jäisi hyvä kokemus myös minulle ja perheen pienimmille, (poikaystävä on kokeneempi luonnossa liikkuja ja nukkuja) niin teltan mukana hankittiin muutama makuualusta. Makuualustat osoittautuivat kuitenkin isotöisiksi täyttää. Alustat ovat hyviä varmasti nukkua ja retkeillä pihalla. Yksi itsestääntäyttyvä ja kevyt alusta jäi kuitenkin vielä hankintalistalle, omia pidempiä reissuja varten. 



Tämän lisäksi retkelijöiltä olisi hyvä tietenkin löytyä makuupussit. Tässä onnistuin kuitenkin ennakoimaan jo Oulussa, kun löysin lapsille hyvät kesäpussit käytettynä. Makuupussien lisäksi hankin Olivialle käytettynä myös kantorinkan, jota onkin tullut kokeiltua lyhyillä päiväretkillä. Oma makuupussini on vielä samalla hankintalistalla kuin makuualustakin.

Koska minulla ei ole juurikkaan aikaisempaa kokemusta retkeilystä, varsinkaan lasten kanssa, oli osa kamppeita vähintäänkin järkevää hankkia käytettynä. Tämä ensinnäkin siksi, että erilaisiin retkeilyvaristeisiin saa helposti upotettua pienen omaisuuden. Toiseksi siksi, että takuita uuden harrastuksen mielekkyydestä tai jatkuvuudesta ei ole lainkaan.



Olen oppinut, että lapset kasvavat ja vaihtavat vaatekokoa, lempiväriä, tyyliä, stailia, tulevaisuuden ammattia ja muutenkin mielipidettä asiasta kuin asiasta, joka toinen päivä. Ja kun retkeilykärpäsen puraisu paranee, ennen kuin se kerkesi kunnolla alkaa edes kutista, niin ketään ei pakoteta metsään ainakaan hankintojen puolesta.

Näiden edellä mainittujen lisäksi, retkeilyä yksin tai yhdessä helpottaa tietenkin oikeanlainen rinkka tai reppu, puukko, trangia, termospullo, hyttyssuojat, hyttyskarkoitteet, puhumattakaan muista henkilökohtaisista varusteista kuten kengistä ja vaatteista! A-pu-va! Talvella retkeilyyn en edes kehtaa tässä kohtaa mennä. Ehkä siksi, että en siitä mitään ymmärrä. Lupaan palata asiaan, kun ymmärrys lajista mahdollisesti kasvaa vuoden aikana.



Yhtä kaikki, edellämainitusta "pitäsi hankkia -listasta" voi hyvin päätellä, että sanonta ”Elä huoli, ensimmäinen vuosi Lapissa on se kallein” pitää paikkansa. Mutta mitäs sitten, kun täällä olisi tarkoitus olla vain se ensimmäinen vuosi. Ja jos siitä ensimmäisestä, ja mahdollisesti samalla myös viimeisestä, vuodesta haluaa ottaa kaiken irti, on yllä mainittavat tarvikkeet joka tapauksesa hankittava tavalla tai toisella. 

Ehkä syy sille, miksi se ensimmäinen vuosi Lapissa onkin osalle se ensimmäinen seuraavasta kymmenestä, alkaa vihdoin selvitä. Kaiken tämän hankkimisen ja tavaran määrän jälkeen olisi kieltämättä kettumaista palata Ouluun, kun juuri on päässyt vauhtiin. Puhumattakaan siitä, että kotiin pitäisi ostaa ainakin yski Ikean kaappi lisää, pelkästään Lapin must have- to survive-indoor-outdoor-moskito-hiking-trekking-living -tavaroita varten.

Ukkosen jylinää ja salamoida loistetta kaikkien viikonloppuun,
Niina

Ps. Ensviikolle meille luvattiin räntäsadetta, keskellä helteisintä heinäkuuta. Että semmosta. 

Pps. Tässä vielä lista kaikesta mitä ollaan tähän päivään mennessä jo hankittu:

-sääskimyrkky lapsille
-sääskien houkutin pihalle (ei riitä)
-raid-pistoke myrkky sisälle (alkaa riittämään)
-urheilu-vyö, jossa pullolle sekä puhelimelle tila
-keveät keltaiset ulkoilu housut Haltilta
-toiset mokomat kylmemmälle säälle mustana Haltilta 
-uimakengät (pitää vissiin mennä nyt uimaan)
-sääskiverkko päähän
-sääskiverkko telttaan/sängyn päälle
-sääskiverkko autoon (ei nyt sentään. Ei ole vielä keksitty, vaikka tarve suuri!!!) 
-reilu määrä erilaisia ensiaputarvikkeita kotiin (lähin tk Muoniossa 180km  ja Sairaala Rovaniemellä 400km)
-nelivetoauto! (tästä näin unta, wolkkarihan se siellä pihalla oikeasti seisoo)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät Kilpisjärvellä 🌞

Kuva
Ihana kamala pilkkiviikonloppu on nyt nähty ja koettu täysin rinnoin. Hetkessä koko Kilpisjärven kylä oli täynnä elämää, ruokaa ja musiikkia. Vähintään yhtä nopeasti kaikki oli kuitenkin ohi jo sunnuntai iltana ja kylänraitti jälleen hiljainen. Vaikka tätä eriskummallista retkeä on nyt takana jo kokonainen vuosi täällä Lapissa, oli Vain kaksi kalaa -tapahtuma ensimmäinen laatuaan. Viime keväänä kun Kilpisjärvelle saavuimme,  oli tapahtuma peruttu toistamiseen ja myös pääsiäisen aikaan olivat rajat vielä Norjaan kiinni.   Tämä aiheutti sen, että koko ensimmäinen kevät oli epätavallisen rauhallinen, kun Norjasta ei tullut turisteja talvea viettämään ja kelkkailemaan Kilpisjärvelle. Ensimmäinen vuosi Kilpisjärvellä oli siis meille hieman poikkeuksellinen kokemus. Nyt kun rajavalvonta on hellittänyt, voisi nopeasti kuvitella, että meno alkaa pikkuhiljaa normalisoitua myös tällä rajan tuntumassa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ainut varma on muutos. Muutos entiseen ja epävarmuus...
Lue lisää

Puolivälissä matkaa, mutta minne?

Kuva
Reilu puolisen vuotta sitten pakkailin Hannuksessa tavaroita pahvilaatikoihin jännittynein mielin. Tungin vaatteita laatikoihin vain purkaakseen ne hetken päästä uudelleen ja todetakseni, että ainoastaan puolet oli lopulta tarpeellista. Tätä hulvatonta urakkaa jatkui monta viikkoa ja aina toukokuun lopuille saakka, kunnes käänsimme tyttöjen kanssa Volkswagenin keulan kohti pohjoista. Reissua edelsi edellämainitun urakan lisäksi hyppy toiseenkin tuntemattomaan. Kun päätös Lappiin muutosta vuodenvaihteessa tehtiin, alkoi ajatus oman blogin perustamisesta muhia. Asia vaati aluksi kuitenkin paljon kypsyttelyä ja pohdintaa siitä, miksi ja miten blogia tulisi kirjoittaa ja kenelle? Aivan yksiselitteistä vastausta en asioille koskaan saanut. Alusta asti oli kuitenkin selvää se, että blogin kirjoittaminen olisi järkevää tässä hullunkurisessa elämänvaiheessa, ihan jo oman mielenterveyden vuoksi. Täällä ruudun takana kun sattuu vaikuttamaan aika sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kaveri. Henkil...
Lue lisää

Helmikuu vaihtui ja helmiäispilvet katosivat

Kuva
Elämä vuodenvaihteen jälkeen on ollut vauhdikasta Kilpisjärvellä. Arki käsivarressa rullailee ja viikot vierivät niin, ettei perässä meinaa pysyä. Nuoremman tytön voimakas kahden vuoden uhma kuitenkin pitää rutiinit arvossa ja jalat maassa meillä kaikilla. Tammikuun lopulla monta hienoa asiaa on tullut päätökseen, kun poikaystävä sai oman rakennusprojektinsa valmiiksi samoihin aikoihin, kun minä valmistuin taloushallinnon opinnoistani. Tämä projekti ei kuitenkaan ollut mikä tahansa projekti, vaan itse asiassa syy miksi tänne pohjoiseen ylipäätänsä muutettiin. Vaikka töitä osaavalle ja ammattitaitoiselle timpurille lisää löytyikin nopeasti, oli projektin loppuun saattamisessa haikea tunnelma. Tuntui hetken siltä, kuin työmme täällä pohjoisessa olisi nyt tehty ja olisi aika palata kotiin Ouluun. Onneksi niin ei kuitenkaan ole, myös minun onnistuttua työllistämään itseni opiskelun jälkeen harjoittelu yritykseen. Töiden lisäksi myös uusille harrastuksille on löytynyt tilaa uudesta arjesta....
Lue lisää