Elokuisessa erämaassa

Kuulostaako elämä ilman tiskikonetta, lämmintä vettä tai pyykinpesukonetta kaukaiselta ajatukselta elokuussa 2021? Niin mustakin olisi kuulostanut vielä kolme kuukautta sitten. Tällä hetkellä, kaikkeen ”uuteen normaaliin” alkaa kuitenkin olla jo tottunut


Kun uuteen normaaliin kolmisen viikkoa sitten lisättiin koneiden puuttumisen lisäksi vielä lämminvesivaraajan hajoaminen ja lämpimän veden tulo lakkasi, alkoi todellinen mökkifiilis olla katossa. Tosin sillä erotuksella, että omalla kesämökillä ei hanasta juokse edes kylmä juomakelpoinen vesi, saatikka ole sähköjä. Näillä mittareilla katsottuna meillä on vielä prameat oltavat tälläkin hetkellä. 

Täysin vertailukelpoinen tilanne ei kuitenkaan ole edes kesämökkeihin verrattuna. Kesämökillä kun ei ole tarkoitus viettää pitkää, kylmää ja lumista talvea. Ja vaikka mökillä kuinka ihanaa kesällä ja syksylläkin onkin, ei mikään tunnu niin hyvältä kotiin palatessa, kuin pöntössä, suihkussa tai hanassa juokseva puhdas vesi!

Tätä vuoden mittaista tutkimusmatkaa ja mökkilomaa on nyt takana kohta kolme kokonaista kuukautta. Olemme asettuneet mökkiin taloksi ja tuntuu kuin täällä olisi oltu jo paljon kauemmin! Niin paljon ollaan keretty kokea uusia ja jännittäviä asioita, sekä tutustua uusiin ihaniin ihmisiin lyhyessä ajassa. Ehkä paikka alkaa vihdoin tuntua uudelta kodilta. Ainakin allekirjoittaneen mielestä.








Tähän mennessä elokuussa on jo ollut muutama pakkasaamu. Puissa ja pensaissa alkavat lehdet hiljalleen tippua ja muuttua keltaiseksi. Päivisin aurinko kuitenkin vielä lämmittää kovasti ja luonto jaksaa herätä eloon auringon noustessa.

Hämyiset pakkasaamut täällä Mukkajärven rannalla ovat olleet suorastaan taianhohtoisia. Muutamana aamuna olen saanut katsella hiljaista, tyveä, vielä sumupeiton alla nukkuvaa järveä kaikessa rauhassa. Näitä ihania hetkiä yritän myös jakaa parhaani mukaan teille blogini lukijoille kuvien muodossa. 





Myös marjoja on tullut poimittua ahkerasti mökin lähimetsästä. Onni on asua tällaisen luonnon keskellä, jossa kaikki ihanat asiat ovat aina vain jalan ulottuvilla. Tänä kyseisenä kesänä olen oppinut hyödyntämään erityisesti sinisiä marjoja luonnosta. Olen kerännyt sekaisin sankoon mustikkaa, kaarnikkaa sekä juolukkaa.





Myös hillaa kävimme poimimassa kerran, mutta suurin osa saaliista syötiin jo tuoreena. Muita marjoja sitten onkin pakastimessa yllin kyllin. Myös maailman parasta anopin tekemää viinimarjamehua kotopuolesta löytyy nyt pakkasesta monta pulloa. Vielä kun puolukat saadaan kypsäksi ja kerättyä, niin näillä eväillä voi hyvillä mielin käpertyä sohvan nurkkaan odottelemaan talven saapumista.

Syksyn sävelmiä ja ruskan tuskaa kaikkien iltaan,
Niina





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät Kilpisjärvellä 🌞

Kuva
Ihana kamala pilkkiviikonloppu on nyt nähty ja koettu täysin rinnoin. Hetkessä koko Kilpisjärven kylä oli täynnä elämää, ruokaa ja musiikkia. Vähintään yhtä nopeasti kaikki oli kuitenkin ohi jo sunnuntai iltana ja kylänraitti jälleen hiljainen. Vaikka tätä eriskummallista retkeä on nyt takana jo kokonainen vuosi täällä Lapissa, oli Vain kaksi kalaa -tapahtuma ensimmäinen laatuaan. Viime keväänä kun Kilpisjärvelle saavuimme,  oli tapahtuma peruttu toistamiseen ja myös pääsiäisen aikaan olivat rajat vielä Norjaan kiinni.   Tämä aiheutti sen, että koko ensimmäinen kevät oli epätavallisen rauhallinen, kun Norjasta ei tullut turisteja talvea viettämään ja kelkkailemaan Kilpisjärvelle. Ensimmäinen vuosi Kilpisjärvellä oli siis meille hieman poikkeuksellinen kokemus. Nyt kun rajavalvonta on hellittänyt, voisi nopeasti kuvitella, että meno alkaa pikkuhiljaa normalisoitua myös tällä rajan tuntumassa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ainut varma on muutos. Muutos entiseen ja epävarmuus...
Lue lisää

Puolivälissä matkaa, mutta minne?

Kuva
Reilu puolisen vuotta sitten pakkailin Hannuksessa tavaroita pahvilaatikoihin jännittynein mielin. Tungin vaatteita laatikoihin vain purkaakseen ne hetken päästä uudelleen ja todetakseni, että ainoastaan puolet oli lopulta tarpeellista. Tätä hulvatonta urakkaa jatkui monta viikkoa ja aina toukokuun lopuille saakka, kunnes käänsimme tyttöjen kanssa Volkswagenin keulan kohti pohjoista. Reissua edelsi edellämainitun urakan lisäksi hyppy toiseenkin tuntemattomaan. Kun päätös Lappiin muutosta vuodenvaihteessa tehtiin, alkoi ajatus oman blogin perustamisesta muhia. Asia vaati aluksi kuitenkin paljon kypsyttelyä ja pohdintaa siitä, miksi ja miten blogia tulisi kirjoittaa ja kenelle? Aivan yksiselitteistä vastausta en asioille koskaan saanut. Alusta asti oli kuitenkin selvää se, että blogin kirjoittaminen olisi järkevää tässä hullunkurisessa elämänvaiheessa, ihan jo oman mielenterveyden vuoksi. Täällä ruudun takana kun sattuu vaikuttamaan aika sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kaveri. Henkil...
Lue lisää

Helmikuu vaihtui ja helmiäispilvet katosivat

Kuva
Elämä vuodenvaihteen jälkeen on ollut vauhdikasta Kilpisjärvellä. Arki käsivarressa rullailee ja viikot vierivät niin, ettei perässä meinaa pysyä. Nuoremman tytön voimakas kahden vuoden uhma kuitenkin pitää rutiinit arvossa ja jalat maassa meillä kaikilla. Tammikuun lopulla monta hienoa asiaa on tullut päätökseen, kun poikaystävä sai oman rakennusprojektinsa valmiiksi samoihin aikoihin, kun minä valmistuin taloushallinnon opinnoistani. Tämä projekti ei kuitenkaan ollut mikä tahansa projekti, vaan itse asiassa syy miksi tänne pohjoiseen ylipäätänsä muutettiin. Vaikka töitä osaavalle ja ammattitaitoiselle timpurille lisää löytyikin nopeasti, oli projektin loppuun saattamisessa haikea tunnelma. Tuntui hetken siltä, kuin työmme täällä pohjoisessa olisi nyt tehty ja olisi aika palata kotiin Ouluun. Onneksi niin ei kuitenkaan ole, myös minun onnistuttua työllistämään itseni opiskelun jälkeen harjoittelu yritykseen. Töiden lisäksi myös uusille harrastuksille on löytynyt tilaa uudesta arjesta....
Lue lisää