Mustavalkoinen Marraskuu

Mustavalkoinen marraskuu. Siltä on näyttänyt maisemat Kilpisjärvellä lokakuusta saakka. Ensin oli mitä upein ruska ja värien loisto syyskuussa. Väriä oli tänävuonna niin paljon, että ruskan saattoi kokea kaikilla aisteilla. 

Sitten tuli lokakuu. Ruskea, rapea lokakuu ja hetkessä upea väriloisto oli vain alati harmaantuva muisto entisestä. Maisema muuttui ensin ruskeaksi ja sitten enemmän harmaaksi päivä päivältä. Ja harmaana se pysyi kunnes saatiin lopulta  pysyvä lumi maahan loka-marraskuun vaihteessa.



Lumen laskeuduttua Kilpisjärvelle maisema muuttui jälleen. Lokakuisesta ruskean- harmaasta seepiasta heilahdettiin kertaheitolla vuosikymmenien taakse.  Siltä muutos ainakin allekirjoittaneesta tuntui, kun kaikki ympärillä olikin yhtäkkiä täysin musta-valkoista! Voi sitä ihmetystä, kun ensimmäistä kertaa työmatkalla tajusi että koko kilpisjärven kylä, järvi, tunturit ja kaikki oli muuttunut yhdessä yössä mustavalkoiseksi.





Maisema oli niin epätodellisen näköinen, että kuvatessa piti välillä pysähtyä tarkistamaan, että ovatko värit todella kadonneet vai onko kännykässä jäänyt joku outo filtteri päälle. Vaan eipäs ollut, kyllä se sitä itseään oli, mustaa ja valkoista ja kaikkia harmaan sävyjä siltä väliltä. Ja kaikessa epätodellisuudessaankin tämä uusi väritön ja kolea maisema oli kerrassaan kaunis, pysäyttävä ja puhutteleva. 



Toivottavasti kuvat tekevät edes vähän oikeutta tälle riipaisevalle vuodenajalle, joka kaikessa värittömyydessänkin koskettaa ja herättää arvostusta luontoäidin voimasta muuttua. Komeat oli tunturimaisemat syksyn viimeisillä retkillä lokakuussa. Hetkeäkään vaihtaisi pois, en edes loka-marraskuussa näistä maisemista. 

🖤🤎🤍 :llä lokakuun lapsi 🤍🤎🖤

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helmikuu vaihtui ja helmiäispilvet katosivat

Kuva
Elämä vuodenvaihteen jälkeen on ollut vauhdikasta Kilpisjärvellä. Arki käsivarressa rullailee ja viikot vierivät niin, ettei perässä meinaa pysyä. Nuoremman tytön voimakas kahden vuoden uhma kuitenkin pitää rutiinit arvossa ja jalat maassa meillä kaikilla. Tammikuun lopulla monta hienoa asiaa on tullut päätökseen, kun poikaystävä sai oman rakennusprojektinsa valmiiksi samoihin aikoihin, kun minä valmistuin taloushallinnon opinnoistani. Tämä projekti ei kuitenkaan ollut mikä tahansa projekti, vaan itse asiassa syy miksi tänne pohjoiseen ylipäätänsä muutettiin. Vaikka töitä osaavalle ja ammattitaitoiselle timpurille lisää löytyikin nopeasti, oli projektin loppuun saattamisessa haikea tunnelma. Tuntui hetken siltä, kuin työmme täällä pohjoisessa olisi nyt tehty ja olisi aika palata kotiin Ouluun. Onneksi niin ei kuitenkaan ole, myös minun onnistuttua työllistämään itseni opiskelun jälkeen harjoittelu yritykseen. Töiden lisäksi myös uusille harrastuksille on löytynyt tilaa uudesta arjesta....
Lue lisää

Puolivälissä matkaa, mutta minne?

Kuva
Reilu puolisen vuotta sitten pakkailin Hannuksessa tavaroita pahvilaatikoihin jännittynein mielin. Tungin vaatteita laatikoihin vain purkaakseen ne hetken päästä uudelleen ja todetakseni, että ainoastaan puolet oli lopulta tarpeellista. Tätä hulvatonta urakkaa jatkui monta viikkoa ja aina toukokuun lopuille saakka, kunnes käänsimme tyttöjen kanssa Volkswagenin keulan kohti pohjoista. Reissua edelsi edellämainitun urakan lisäksi hyppy toiseenkin tuntemattomaan. Kun päätös Lappiin muutosta vuodenvaihteessa tehtiin, alkoi ajatus oman blogin perustamisesta muhia. Asia vaati aluksi kuitenkin paljon kypsyttelyä ja pohdintaa siitä, miksi ja miten blogia tulisi kirjoittaa ja kenelle? Aivan yksiselitteistä vastausta en asioille koskaan saanut. Alusta asti oli kuitenkin selvää se, että blogin kirjoittaminen olisi järkevää tässä hullunkurisessa elämänvaiheessa, ihan jo oman mielenterveyden vuoksi. Täällä ruudun takana kun sattuu vaikuttamaan aika sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kaveri. Henkil...
Lue lisää

Kevät Kilpisjärvellä 🌞

Kuva
Ihana kamala pilkkiviikonloppu on nyt nähty ja koettu täysin rinnoin. Hetkessä koko Kilpisjärven kylä oli täynnä elämää, ruokaa ja musiikkia. Vähintään yhtä nopeasti kaikki oli kuitenkin ohi jo sunnuntai iltana ja kylänraitti jälleen hiljainen. Vaikka tätä eriskummallista retkeä on nyt takana jo kokonainen vuosi täällä Lapissa, oli Vain kaksi kalaa -tapahtuma ensimmäinen laatuaan. Viime keväänä kun Kilpisjärvelle saavuimme,  oli tapahtuma peruttu toistamiseen ja myös pääsiäisen aikaan olivat rajat vielä Norjaan kiinni.   Tämä aiheutti sen, että koko ensimmäinen kevät oli epätavallisen rauhallinen, kun Norjasta ei tullut turisteja talvea viettämään ja kelkkailemaan Kilpisjärvelle. Ensimmäinen vuosi Kilpisjärvellä oli siis meille hieman poikkeuksellinen kokemus. Nyt kun rajavalvonta on hellittänyt, voisi nopeasti kuvitella, että meno alkaa pikkuhiljaa normalisoitua myös tällä rajan tuntumassa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ainut varma on muutos. Muutos entiseen ja epävarmuus...
Lue lisää