Kevät Kilpisjärvellä 🌞

Ihana kamala pilkkiviikonloppu on nyt nähty ja koettu täysin rinnoin. Hetkessä koko Kilpisjärven kylä oli täynnä elämää, ruokaa ja musiikkia. Vähintään yhtä nopeasti kaikki oli kuitenkin ohi jo sunnuntai iltana ja kylänraitti jälleen hiljainen.

Vaikka tätä eriskummallista retkeä on nyt takana jo kokonainen vuosi täällä Lapissa, oli Vain kaksi kalaa -tapahtuma ensimmäinen laatuaan. Viime keväänä kun Kilpisjärvelle saavuimme,  oli tapahtuma peruttu toistamiseen ja myös pääsiäisen aikaan olivat rajat vielä Norjaan kiinni.

 

Tämä aiheutti sen, että koko ensimmäinen kevät oli epätavallisen rauhallinen, kun Norjasta ei tullut turisteja talvea viettämään ja kelkkailemaan Kilpisjärvelle. Ensimmäinen vuosi Kilpisjärvellä oli siis meille hieman poikkeuksellinen kokemus.

Nyt kun rajavalvonta on hellittänyt, voisi nopeasti kuvitella, että meno alkaa pikkuhiljaa normalisoitua myös tällä rajan tuntumassa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ainut varma on muutos. Muutos entiseen ja epävarmuus tulevasta, myös täällä Kilpisjärvellä. 

Tällä hetkellä kaikkien huulilla keikkuu seuraava kysymys siitä, kuinka paljon polttoaineen hinnan nousu vaikuttaa kuluvan kesän turistivirtaan. 

Kilpisjärvelle, kun on miltein mahdotonta matkustaa ilman omaa autoa, ainakaan kovin mukavasti. Perille toki pääsee lentämällä joko Kittilään tai Tromssaan tai vaihtoehtoisesti junalla Kolariin, mutta joka tapauksessa matkaa joutuu jatkamaan bussilla tai taksilla useamman tunnin. Ainoat suorat yhteydet tarjoaa linja-auto, joka on on mielestäni tukahduttavan hidas tapa matkustaa, ainakaan lasten kanssa.

Myös kaupan ja Alkon sekä ravintoloiden palveluita käyttävät nämä ystävälliset rajanaapuriamme kohtuullisen paljon Kilpisjärvellä. Syrjäisestä sijainnista sekä hieman haastavasta saavutettavuudesta huolimatta, on Kilpisjärvi mielestäni yllättävän eläväinen ja kansainvälinen pieni kylä pohjoisessa.

Sen verran lystikäs ja hyvänmielinen tapahtuma tuo Vain kaksi kalaa -pilkkitapahtuma kuitenkin oli, että ensi vuoden tapahtumaa varten on majoitus jo varattu. Eihän sitä koskaan tiedä, että kuinka kova ikävä tänne Lappiin lopulta tulee, kun lokakuussa on aika pakata kamppeet ja palata takaisin Ouluun.

Auringon lämpöä jokaisen päivään,

Niina