Joulukuun kaamos

Kaikki me varmasti olemme kuulleet kaamoksesta ja sen pimeydestä pohjoisessa, mutta olemmeko me kuulleet kaamoksen väreistä? Siitä upeasta pastellin värisestä taivaasta, joka täällä pohjoisessa loistaa kauniin kirpeänä pakkaspäivänä, vaikka aurinko ei nousekaan! 



Minä ainakaan en ollut kuullut, en ennen kuin muutin Kilpisjärvelle. Tosi nyt voin pitää itseäni ja perhettäni niinä onnekkaina, jotka saavat kokea tämänkin erikoisen vuodenajan täällä pohjoisessa. Kaamos todellakin yllätti kauneudellaan.

Tähän väriloistoon kun lisätään keskiyön revontulet niin ei varmasti jää kenellekään epäselväksi, miksi kaamosta kutsutaan ruskan ohella pohjoisen kauneimmaksi vuodenajaksi. Se miksi se on suurelle yleisölle himan tuntemattomampi vuodenaika, johtuu varmaan siitä että se on kaikin puolin vaikeammin tavoitettava. Enkä tässä siis nyt viittaa ainoastaan valtatie 21 huonoon talvikuntoon..



Samaisen nautinnon tavoittelu luonnossa vaatii talvella pohjoisessa huomattavasti enemmän varusteita ja viitseliäisyyttä. Varusteita, jotka vaativat rahaa sekä viitseliäisyyttä hankkia tarvittavia välineitä sekä tehdä selvitystyötä retkeilyn turvallisuudesta talviaikaan.

Väriloiston kokeminen luonnonhelmassa on vaikeampaa tähän arvaamattomaan, kylmään ja lumiseen vuodenaikaan. Vaikka kylältä lähtiessä olisi taivas kirkas ja sää selkeä, saattaa tilanne esimerkiksi Saanan huipulla muuttua hetkessä niin huonoksi sumun tai lumimyrskyn vuoksi, että takaisin on miltei mahdotonta löytää ilman kompassia.





Vaikka ulkoilu talvella teettäkin enemmän töitä ja vaatii varustelua, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi tavallisen tallaajan saavuttamattomissa. Myös Kilpisjärvellä voi kokeilla monia talvilajeja turvallisesti ja edullisesti tunturissa vuokraamalla esimerkiksi liukulumisukset tai lumikengät. Myös moottorikelkkoja löytyy kylältä sekä useita paikallisia oppaita niin kelkkailuun, vapaalaskuun kuin hiihtovaelluksellekkin.

Retken kuin retken turvallisuutta lisää ehdottomasti osaavan oppaan palkkaaminen uudessa ympäristössä.  Täällä karussa tunturimaastossa piilee monia sellaista vaaroja, joita tavallinen seikkailun nälkäinen tallaaja ei tajua edes pelätä. Näihin lukeutuvat esimerkiksi lumivyöryt. Erityisen haastavaa retkeilystä täällä käsivarressa talviaikaan tekee vaihtuvat sääilmiöt tunturissa. 

Tämän hetkisillä tietotaidoilla ei siis allekirjoittaneella ole mitään asiaa yksin tunturiin tai kilometriä kauemmas asutuksesta. Liukulumisuksia olen päässyt jo kerran testaamaan Kilpissafareilta ja mukavaa oli kun pysytteli näköetäisyydelle päässä kylältä, tutuilla poluilla. Kevään parhaita hiihtokelejä odotellessa, on vielä aikaa testata eri suksivaihtoehtoja ennen lopullista hankintaa. 







Viimeviikolla sain kokea myös tähän astisen elämäni kylmimmän päivän kun Mukkajärvellä mitattiin -37,5 astetta pakkasta. Taivaalla leiskui komeat revontulet mutta ne jäivä minulta katsomatta, koska pelkäsin silmien jäätyään päähäni kiinni. Myös lumi ja jää kuulostaa kummallisen ontolta ja narskuvalta kuin styroksi, pakkasen lähennellessä neljääkymmentä astetta.

Pakkasen pauketta ja takkatulen loimua jokaisen iltapäivään,

Niina

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Helmikuu vaihtui ja helmiäispilvet katosivat

Kuva
Elämä vuodenvaihteen jälkeen on ollut vauhdikasta Kilpisjärvellä. Arki käsivarressa rullailee ja viikot vierivät niin, ettei perässä meinaa pysyä. Nuoremman tytön voimakas kahden vuoden uhma kuitenkin pitää rutiinit arvossa ja jalat maassa meillä kaikilla. Tammikuun lopulla monta hienoa asiaa on tullut päätökseen, kun poikaystävä sai oman rakennusprojektinsa valmiiksi samoihin aikoihin, kun minä valmistuin taloushallinnon opinnoistani. Tämä projekti ei kuitenkaan ollut mikä tahansa projekti, vaan itse asiassa syy miksi tänne pohjoiseen ylipäätänsä muutettiin. Vaikka töitä osaavalle ja ammattitaitoiselle timpurille lisää löytyikin nopeasti, oli projektin loppuun saattamisessa haikea tunnelma. Tuntui hetken siltä, kuin työmme täällä pohjoisessa olisi nyt tehty ja olisi aika palata kotiin Ouluun. Onneksi niin ei kuitenkaan ole, myös minun onnistuttua työllistämään itseni opiskelun jälkeen harjoittelu yritykseen. Töiden lisäksi myös uusille harrastuksille on löytynyt tilaa uudesta arjesta....
Lue lisää

Puolivälissä matkaa, mutta minne?

Kuva
Reilu puolisen vuotta sitten pakkailin Hannuksessa tavaroita pahvilaatikoihin jännittynein mielin. Tungin vaatteita laatikoihin vain purkaakseen ne hetken päästä uudelleen ja todetakseni, että ainoastaan puolet oli lopulta tarpeellista. Tätä hulvatonta urakkaa jatkui monta viikkoa ja aina toukokuun lopuille saakka, kunnes käänsimme tyttöjen kanssa Volkswagenin keulan kohti pohjoista. Reissua edelsi edellämainitun urakan lisäksi hyppy toiseenkin tuntemattomaan. Kun päätös Lappiin muutosta vuodenvaihteessa tehtiin, alkoi ajatus oman blogin perustamisesta muhia. Asia vaati aluksi kuitenkin paljon kypsyttelyä ja pohdintaa siitä, miksi ja miten blogia tulisi kirjoittaa ja kenelle? Aivan yksiselitteistä vastausta en asioille koskaan saanut. Alusta asti oli kuitenkin selvää se, että blogin kirjoittaminen olisi järkevää tässä hullunkurisessa elämänvaiheessa, ihan jo oman mielenterveyden vuoksi. Täällä ruudun takana kun sattuu vaikuttamaan aika sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kaveri. Henkil...
Lue lisää

Kevät Kilpisjärvellä 🌞

Kuva
Ihana kamala pilkkiviikonloppu on nyt nähty ja koettu täysin rinnoin. Hetkessä koko Kilpisjärven kylä oli täynnä elämää, ruokaa ja musiikkia. Vähintään yhtä nopeasti kaikki oli kuitenkin ohi jo sunnuntai iltana ja kylänraitti jälleen hiljainen. Vaikka tätä eriskummallista retkeä on nyt takana jo kokonainen vuosi täällä Lapissa, oli Vain kaksi kalaa -tapahtuma ensimmäinen laatuaan. Viime keväänä kun Kilpisjärvelle saavuimme,  oli tapahtuma peruttu toistamiseen ja myös pääsiäisen aikaan olivat rajat vielä Norjaan kiinni.   Tämä aiheutti sen, että koko ensimmäinen kevät oli epätavallisen rauhallinen, kun Norjasta ei tullut turisteja talvea viettämään ja kelkkailemaan Kilpisjärvelle. Ensimmäinen vuosi Kilpisjärvellä oli siis meille hieman poikkeuksellinen kokemus. Nyt kun rajavalvonta on hellittänyt, voisi nopeasti kuvitella, että meno alkaa pikkuhiljaa normalisoitua myös tällä rajan tuntumassa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että ainut varma on muutos. Muutos entiseen ja epävarmuus...
Lue lisää