Joulukuun kaamos

Kaikki me varmasti olemme kuulleet kaamoksesta ja sen pimeydestä pohjoisessa, mutta olemmeko me kuulleet kaamoksen väreistä? Siitä upeasta pastellin värisestä taivaasta, joka täällä pohjoisessa loistaa kauniin kirpeänä pakkaspäivänä, vaikka aurinko ei nousekaan! 

Minä ainakaan en ollut kuullut, en ennen kuin muutin Kilpisjärvelle. Tosi nyt voin pitää itseäni ja perhettäni niinä onnekkaina, jotka saavat kokea tämänkin erikoisen vuodenajan täällä pohjoisessa. Kaamos todellakin yllätti kauneudellaan.

Tähän väriloistoon kun lisätään keskiyön revontulet niin ei varmasti jää kenellekään epäselväksi, miksi kaamosta kutsutaan ruskan ohella pohjoisen kauneimmaksi vuodenajaksi. Se miksi se on suurelle yleisölle himan tuntemattomampi vuodenaika, johtuu varmaan siitä että se on kaikin puolin vaikeammin tavoitettava. Enkä tässä siis nyt viittaa ainoastaan valtatie 21 huonoon talvikuntoon..

Samaisen nautinnon tavoittelu luonnossa vaatii talvella pohjoisessa huomattavasti enemmän varusteita ja viitseliäisyyttä. Varusteita, jotka vaativat rahaa sekä viitseliäisyyttä hankkia tarvittavia välineitä sekä tehdä selvitystyötä retkeilyn turvallisuudesta talviaikaan.

Väriloiston kokeminen luonnonhelmassa on vaikeampaa tähän arvaamattomaan, kylmään ja lumiseen vuodenaikaan. Vaikka kylältä lähtiessä olisi taivas kirkas ja sää selkeä, saattaa tilanne esimerkiksi Saanan huipulla muuttua hetkessä niin huonoksi sumun tai lumimyrskyn vuoksi, että takaisin on miltei mahdotonta löytää ilman kompassia.

Vaikka ulkoilu talvella teettäkin enemmän töitä ja vaatii varustelua, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi tavallisen tallaajan saavuttamattomissa. Myös Kilpisjärvellä voi kokeilla monia talvilajeja turvallisesti ja edullisesti tunturissa vuokraamalla esimerkiksi liukulumisukset tai lumikengät. Myös moottorikelkkoja löytyy kylältä sekä useita paikallisia oppaita niin kelkkailuun, vapaalaskuun kuin hiihtovaelluksellekkin.

Retken kuin retken turvallisuutta lisää ehdottomasti osaavan oppaan palkkaaminen uudessa ympäristössä.  Täällä karussa tunturimaastossa piilee monia sellaista vaaroja, joita tavallinen seikkailun nälkäinen tallaaja ei tajua edes pelätä. Näihin lukeutuvat esimerkiksi lumivyöryt. Erityisen haastavaa retkeilystä täällä käsivarressa talviaikaan tekee vaihtuvat sääilmiöt tunturissa. 

Tämän hetkisillä tietotaidoilla ei siis allekirjoittaneella ole mitään asiaa yksin tunturiin tai kilometriä kauemmas asutuksesta. Liukulumisuksia olen päässyt jo kerran testaamaan Kilpissafareilta ja mukavaa oli kun pysytteli näköetäisyydelle päässä kylältä, tutuilla poluilla. Kevään parhaita hiihtokelejä odotellessa, on vielä aikaa testata eri suksivaihtoehtoja ennen lopullista hankintaa. 

Viimeviikolla sain kokea myös tähän astisen elämäni kylmimmän päivän kun Mukkajärvellä mitattiin -37,5 astetta pakkasta. Taivaalla leiskui komeat revontulet mutta ne jäivä minulta katsomatta, koska pelkäsin silmien jäätyään päähäni kiinni. Myös lumi ja jää kuulostaa kummallisen ontolta ja narskuvalta kuin styroksi, pakkasen lähennellessä neljääkymmentä astetta.

Pakkasen pauketta ja takkatulen loimua jokaisen iltapäivään,

Niina