Puolivälissä matkaa, mutta minne?

Reilu puolisen vuotta sitten pakkailin Hannuksessa tavaroita pahvilaatikoihin jännittynein mielin. Tungin vaatteita laatikoihin vain purkaakseen ne hetken päästä uudelleen ja todetakseni, että ainoastaan puolet oli lopulta tarpeellista.

Tätä hulvatonta urakkaa jatkui monta viikkoa ja aina toukokuun lopuille saakka, kunnes käänsimme tyttöjen kanssa Volkswagenin keulan kohti pohjoista.

Reissua edelsi edellämainitun urakan lisäksi hyppy toiseenkin tuntemattomaan. Kun päätös Lappiin muutosta vuodenvaihteessa tehtiin, alkoi ajatus oman blogin perustamisesta muhia. Asia vaati aluksi kuitenkin paljon kypsyttelyä ja pohdintaa siitä, miksi ja miten blogia tulisi kirjoittaa ja kenelle?

Aivan yksiselitteistä vastausta en asioille koskaan saanut. Alusta asti oli kuitenkin selvää se, että blogin kirjoittaminen olisi järkevää tässä hullunkurisessa elämänvaiheessa, ihan jo oman mielenterveyden vuoksi. Täällä ruudun takana kun sattuu vaikuttamaan aika sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kaveri.

Henkilökohtaisesti lähtöä helpotti viime metreillä eniten tieto siitä, että ensimmäiset kahvikutsut olivat uuden blogin rinnalle perustetun Instagram-tilin postilaatikkoon jo kilahtaneet. Reissuun lähtiessä oli siis olemassa jo pilkahdus siitä, että uusia tuttavia ja ehkä ystäviäkin saattaisi Kilpisjärveltä löytyä.

Nyt puoli vuotta myöhemmin voin onnekseni todeta, että pelko yksinäisyydestä oli turhaa. Tosin lapset ja varsinkin vanhempi tyttö Alviina, kaipaa välillä Hannukseen. Myös pienempi on sanonut, joulun jälkeen useaan otteeseen, haluavansa takaisin ”Oulun-kottiin”. 

Omalta kohdaltani voin sanoa, että minä puolestaan olen oppinut nauttimaan uudesta arjesta Kilpisjärvellä täysin rinnoin. Myös poikaystävä nauttii pohjoisen ilmastosta ja leppoisasta elämänrytmistä.

Blogitekstien kirjoittaminen on ollut minulle luontevaa ja mielekästä puuhaa alusta saakka. Aluksi kirjoittaminen oli harkitumpaa ja tekstien julkaisu jännitti. Muutaman kuukauden jälkeen homma alkoi kuitenkin rullaamaan ja kerrottavaa riittäisi vaikka viikottain! Nyt puoli vuotta muuton jälkeen, haasteena alkaa kuitenkin olla ajan löytäminen kirjoitusprosessille. Harva teksti kun tuuppaa valmistumaan yhdellä kirjoituskerralla.

Uusi työ, harrastukset sekä arki ihan yleensä on asettunut uomiinsa Kilpisjärvellä ja elämä Lapissa on kaikin puolin mukavaa. Kaamos on ohi ja pakkaseenkin tottuu. Sitä kuuluisaa ”Lapin Taikaa” pääsimme myös kirjaimellisesti kokemaan tammikuussa, kun valoilmiö nimeltä helmiäispilvet ilmestyivät Kilpisjärven taivaalle! Siitä ihmetyksestä lisää seuraavassa kirjoituksessa..

Kirpsakkaa pakkasta ja auringonpaistetta jokaisen päivään! 

Niina