Menolippu Lappiin

Elämä vuodenvaihteen jälkeen on ollut vauhdikasta Kilpisjärvellä. Arki käsivarressa rullailee ja viikot vierivät niin, ettei perässä meinaa pysyä. Nuoremman tytön voimakas kahden vuoden uhma kuitenkin pitää rutiinit arvossa ja jalat maassa meillä kaikilla. Tammikuun lopulla monta hienoa asiaa on tullut päätökseen, kun poikaystävä sai oman rakennusprojektinsa valmiiksi samoihin aikoihin, kun minä valmistuin taloushallinnon opinnoistani. Tämä projekti ei kuitenkaan ollut mikä tahansa projekti, vaan itse asiassa syy miksi tänne pohjoiseen ylipäätänsä muutettiin. Vaikka töitä osaavalle ja ammattitaitoiselle timpurille lisää löytyikin nopeasti, oli projektin loppuun saattamisessa haikea tunnelma. Tuntui hetken siltä, kuin työmme täällä pohjoisessa olisi nyt tehty ja olisi aika palata kotiin Ouluun. Onneksi niin ei kuitenkaan ole, myös minun onnistuttua työllistämään itseni opiskelun jälkeen harjoittelu yritykseen. Töiden lisäksi myös uusille harrastuksille on löytynyt tilaa uudesta arjesta....

Tämän vuoden mittaisen retken jälkeen tammikuu ei koskaan ole entisensä. En olisi uskonut, että tämän reissun henkeäsalpaavimmat hetket koetaan juuri vuodenvaihteen jälkeen, talven pimeimpänä aikana. Entisessä elämässä tammikuu edusti pimeää ja koleaa vuodenaikaa, jolloin päivänvaloa oli tarjolla niukasti. Nyt ensimmäisen talven ja kaamoksen jälkeen täällä käsivarressa, voin ilokseni todeta että tämä pimeä ja kolea kuukausi on paljon muutakin näillä leveysasteilla!  Konkreettisin ero kotopuoleen on varmasti lumen määrä ja sen tuoma valo kaamoksen keskelle. Varsin erikoista oli myös kaamoksen alku. Onnekseni sain todistaa sen taianomaisen hetken, kun aurinko nousi viimeisiä kertoja Saanan vierelle hehkumaan. Tämän jälkeen se katosi tuntureiden taakse kuukausiksi ja pimeys hiipi myös Mukkajärven ylle.  Erona aikaisempaan kokemuksen kaamoksesta on ehdottomasti ne kauniit pastellisävyiset aamupäivän taivaat, jolloin lumiset tunturit piirtyivät maisemaan kuin kynällä tehtynä. Myös ...

Reilu puolisen vuotta sitten pakkailin Hannuksessa tavaroita pahvilaatikoihin jännittynein mielin. Tungin vaatteita laatikoihin vain purkaakseen ne hetken päästä uudelleen ja todetakseni, että ainoastaan puolet oli lopulta tarpeellista. Tätä hulvatonta urakkaa jatkui monta viikkoa ja aina toukokuun lopuille saakka, kunnes käänsimme tyttöjen kanssa Volkswagenin keulan kohti pohjoista. Reissua edelsi edellämainitun urakan lisäksi hyppy toiseenkin tuntemattomaan. Kun päätös Lappiin muutosta vuodenvaihteessa tehtiin, alkoi ajatus oman blogin perustamisesta muhia. Asia vaati aluksi kuitenkin paljon kypsyttelyä ja pohdintaa siitä, miksi ja miten blogia tulisi kirjoittaa ja kenelle? Aivan yksiselitteistä vastausta en asioille koskaan saanut. Alusta asti oli kuitenkin selvää se, että blogin kirjoittaminen olisi järkevää tässä hullunkurisessa elämänvaiheessa, ihan jo oman mielenterveyden vuoksi. Täällä ruudun takana kun sattuu vaikuttamaan aika sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kaveri. Henkil...

Kaikki me varmasti olemme kuulleet kaamoksesta ja sen pimeydestä pohjoisessa, mutta olemmeko me kuulleet kaamoksen väreistä? Siitä upeasta pastellin värisestä taivaasta, joka täällä pohjoisessa loistaa kauniin kirpeänä pakkaspäivänä, vaikka aurinko ei nousekaan!  Minä ainakaan en ollut kuullut, en ennen kuin muutin Kilpisjärvelle. Tosi nyt voin pitää itseäni ja perhettäni niinä onnekkaina, jotka saavat kokea tämänkin erikoisen vuodenajan täällä pohjoisessa. Kaamos todellakin yllätti kauneudellaan. Tähän väriloistoon kun lisätään keskiyön revontulet niin ei varmasti jää kenellekään epäselväksi, miksi kaamosta kutsutaan ruskan ohella pohjoisen kauneimmaksi vuodenajaksi. Se miksi se on suurelle yleisölle himan tuntemattomampi vuodenaika, johtuu varmaan siitä että se on kaikin puolin vaikeammin tavoitettava. Enkä tässä siis nyt viittaa ainoastaan valtatie 21 huonoon talvikuntoon.. Samaisen nautinnon tavoittelu luonnossa vaatii talvella pohjoisessa huomattavasti enemmän varusteita ja vi...

Mustavalkoinen marraskuu. Siltä on näyttänyt maisemat Kilpisjärvellä lokakuusta saakka. Ensin oli mitä upein ruska ja värien loisto syyskuussa. Väriä oli tänävuonna niin paljon, että ruskan saattoi kokea kaikilla aisteilla.  Sitten tuli lokakuu. Ruskea, rapea lokakuu ja hetkessä upea väriloisto oli vain alati harmaantuva muisto entisestä. Maisema muuttui ensin ruskeaksi ja sitten enemmän harmaaksi päivä päivältä. Ja harmaana se pysyi kunnes saatiin lopulta  pysyvä lumi maahan loka-marraskuun vaihteessa. Lumen laskeuduttua Kilpisjärvelle maisema muuttui jälleen. Lokakuisesta ruskean- harmaasta seepiasta heilahdettiin kertaheitolla vuosikymmenien taakse.  Siltä muutos ainakin allekirjoittaneesta tuntui, kun kaikki ympärillä olikin yhtäkkiä täysin musta-valkoista! Voi sitä ihmetystä, kun ensimmäistä kertaa työmatkalla tajusi että koko kilpisjärven kylä, järvi, tunturit ja kaikki oli muuttunut yhdessä yössä mustavalkoiseksi. Maisema oli niin epätodellisen näköinen, että kuvat...

Jo syyskuu lopulla ruska alkoi olla ohi ja puut pudottivat kovaa vauhtia lehtiä täällä Kilpisjärvellä. Pakkasaamuja on ollut jo muutama ja raikas kuura peittänyt maan aamuisin. Maisema on karu ja keli kolea. Onneksi pirtissä lämpöä ja tunnelmaa riittää. Myös vettä on satanut ja syksyn myrskyjä ollaan saatu ihmetellä viime viikkojen aikana. Kovat tuulet Kilpisjärvellä ylittivät uutiskynnyksen ja laittoivat suuren järven aaltoilemaan komeasti! Malla-laivakin jouduttiin siirtämään turvallisempaan paikkaan odottelemaan myrskyjen laantumista. Kaksi komeaa vuodenaikaa on kohta täällä käsivarressa koettu ja kaamosta odotellaan jännittävin mielin. Kesä kilpisjärvellä oli lyhyt mutta ytimekäs. Saimme nauttia harvinaisen lämpimistä kesäpäivistä useaan otteeseen. Kilpisjärven rannallakin tuli käytyä muutaman kerran. Rannat tosin täällä ovat kovin karuja verrattuna kotopuoleen. Kilpisjärveä nimittäin reunustaa komea rakka miltein ympäriinsä ja matalia lapsille sopivia rantoja oli aluksi vaikea löy...